Karate
Karaten historia
Karate(空手) on okinawalainen kamppailumenetelmä, joka syntyi tavallisen kansalaisen tarpeesta puolustaa itseään ilman aseita. Sana ”Karate” tarkoittaakin tyhjää kättä. Nykypäivänä karate on haarautunut lukuisiin tyylisuuntiin ja sitä harjoitellaan lähes kaikkialla maailmassa.
Karaten juuret ovat satoja vuosia vanhoissa kiinalaisissa taistelutaidoissa, jotka sekoittuivat okinawalaisten omiin taistelutaitoihin. Erilaisten vaikutteiden pohjalta kehittyi kolme Okinawan päätyyliä Shuri-te, Naha-te ja Tomari-te, joista on sittemmin kehittynyt kaikki ns. modernit karatetyylit kuten Shotokan, Goju ryu, Shito ryu, Kyokushin yms.
Karate esiteltiin ensikertaa Okinawan ulkopuolella 1920-luvulla, jonka jälkeen leviäminen maailmalle hiljalleen alkoi. Suomeen karate saapui vuonna 1967.
Perinteinen karate vs. urheilukarate
Karaten voi sanoa sisältävän kaikki mahdolliset aseettoman kamppailun muodot. Lyönnit, potkut, torjunnat, väistöt, hallintaotteet, heitot, pysty- ja matto-ottelu, liikesarjat, kilpaottelut jne. Tosiasia on kuitenkin se, että sisällöt ja painotukset vaihtelevat paljon tyylisuunnittain ja seuroittain.
Perinteinen karate edustaa karaten alkuperäistä muotoa, jossa harjoittelun päämääränä on tehokas itsepuolustustaito sekä yksilön kokonaisvaltainen kehitys. Kataharjoittelun osuus on korostunut ja tekniikoiden luonne on usein suoraviivaisempi.
Urheilukaratessa liikunnallinen aspekti on suurempi ja harjoittelussa tähdätään enemmän kilpailumenestykseen. Myös tekniikkasisältöä on usein hieman ”siistitty”.
Kumpikaan tapa ei ole oikea tai väärä. Erilaisista tavoitteista johtuen harjoitussisältö on usein hyvin erityyppistä ja onkin tärkeää, että harrastaja tiedostaa erot ja osaa valita omia tarpeitaan vastaavan tien. Parhaimman käsityksen saa juttelemalla harrastajien kanssa tai pistäytymällä treeneissä.
Teichikanissa harjoitellaan perinteistä karatea!